Maallikkodominikaanien retriitti

Turun tuomiokirkon interiööri

Keskiaikaisen dominikaaniluostarin
muistomerkki,
taustalla retriitin osallistujia

Paastonajan ensimmäisen viikon lopulla 22.-24.2.2013 maallikkodominikaaneja ja heidän ystäviään, yhteensä 14 henkeä, kokoontui Turkuun Birgittalaissisarten vieraskotiin viettämään vuotuista retriittiään, tällä kertaa hengellisen neuvonantajamme isä Paul-Dominique Masiclat’n OP johdolla. Retriitin teema oli dominikaaninen rukous. Aloitimme retriitin perjantaina vesperillä ja illallisella. Kuinka ollakaan, perjantai sattui olemaan pyhän Pietarin istuimen juhla, joten meille tarjoutui hyvä tilaisuus rukoilla paavi Benedictuksen ja tulevan konklaavin puolesta. Perjantaina ehdimme vielä viettää messua ja kompletoriumin, jonka päätteeksi isä Paul-Dominique antoi sakramentaalisen siunauksen. Päivämme sujuivat hetkipalveluksen, hiljaisen rukouksen sekä esitelmien merkeissä, unohtamatta birgittalaissisarten herkullisia paastoaterioita.

Dominikaanisia jälkiä Turussa

Päätöskahvit

Jo perjantaina isä Paul-Dominique oli johdattanut meidät ensimmäisessä esitelmässään retriitin teemaan, jota syvennettiin lauantaina ja sunnuntaina yhteensä kolmessa esitelmässä. Rukous on sanoja, joilla ei kuitenkaan ole vaikutusta ilman meitä itseämme. Sanat tarvitsevat uskoa ja uskon harjoittamista, uskovan toimintaa. Rukouksessa tärkeää on läsnäolo, eivät niinkään itse sanat. Jeesus itse on käskenyt meitä pyytämään, jotta saisimme; koputtamaan, jotta meille avattaisiin. Esitelmissä käsiteltiin myös erilaisia dominikaanisen rukouksen muotoja, kuten hetkipalvelusta ja ruusukkoa. Erityishuomiota sai luonnollisesti dominikaanien kyseessä ollen myös opiskelu, joka on osa rukousta. Se on ennen kaikkea Jumalan sanan ja teologian opiskelua, joka suuntautuu nimenomaisesti nykyajan tietämättömyydestä johtuvia epämääräisiä ideoita vastaan, jotka ovat harhaoppien lähde. Opiskelun tarkoituksena on halu ymmärtää Kirjoituksia paremmin, jotta voisimme jakaa niistä muillekin (aliis tradere): Kun yksi etsii, kaikki löytävät. Rukouksen hedelmänä on jumalallinen ilo, joka on toisenlaista iloa kuin maallinen. Sen saavuttamiseksi voi joutua kulkemaan henkisen yön läpi, mutta Jumala sallii sen meidän puhdistamiseksemme, jotta saisimme kokea tuon yliluonnollisen ilon.

Maallikkosääntökuntalaisten päivä

Adoraatiossa

Hiippakunnassamme toimivilla sääntökuntamaallikoilla on jo usean vuoden ajan ollut tapana kokoontua yhteiseen vuosittaiseen tapaamiseen talven selän taittuessa. Tänä vuonna tapaaminen pidettiin Pyhän Marian kirkossa kynttilänpäivänä 2. helmikuuta. Järjestelyvastuussa olivat tällä kertaa Jeesuksen pyhän sydämen maallikot. Paikalla oli heidän lisäkseen maallikkofransiskaaneja, birgittalaisoblaatteja, kalleimman veren sisarten partnereita, maallikkodominikaaneja sekä Couples for Christ –ryhmän edustaja. Tapaaminen alkoi vaikuttavalla kynttiläkulkueella messuun, jonka vietti isä Ryszard Miṡ SCJ. Tämän jälkeen kokoonnuimme seurakuntasaliin, jossa isä Miṡ piti perusteellisen meditaation lähtökohtanaan kuluva uskon vuosi. Hän toi lähisunnuntaiden evankeliumitekstien pohjalta esiin kaksi sääntökuntamaallikoillekin keskeistä kysymystä siitä, miksi nykypäivän ihmiset niin laajamittaisesti hylkäävät Kristuksen ja miten evankeliumia pitäisi julistaa nykyajan ihmisille. Näitä kysymyksiä pohdittiin myös herkullisen lounaan jälkeisessä pienryhmätyöskentelyssä. Ryhmissä todettiin, että oma esimerkkimme on evankelioinnin olennaisin keino. Tapaamisemme päättyi perinteisessä dehoniaanisessa hengessä adoraatioon, jonka päätteeksi isä Miṡ luki kauniin sovitusrukouksen Jeesuksen pyhälle sydämelle ja antoi sakramentaalisen siunauksen vahvistamaan meitä Kristuksen rakkauden julistamisessa maailmalle.