|
Turun tuomiokirkon interiööri |
|
Keskiaikaisen dominikaaniluostarin
muistomerkki,
taustalla retriitin osallistujia |
Paastonajan ensimmäisen viikon lopulla 22.-24.2.2013
maallikkodominikaaneja ja heidän ystäviään, yhteensä 14 henkeä, kokoontui Turkuun Birgittalaissisarten vieraskotiin viettämään vuotuista retriittiään,
tällä kertaa hengellisen neuvonantajamme isä Paul-Dominique Masiclat’n OP
johdolla. Retriitin teema oli dominikaaninen rukous. Aloitimme retriitin
perjantaina vesperillä ja illallisella. Kuinka ollakaan, perjantai sattui
olemaan pyhän Pietarin istuimen juhla, joten meille tarjoutui hyvä tilaisuus
rukoilla paavi Benedictuksen ja tulevan konklaavin puolesta. Perjantaina
ehdimme vielä viettää messua ja kompletoriumin, jonka päätteeksi isä
Paul-Dominique antoi sakramentaalisen siunauksen. Päivämme sujuivat
hetkipalveluksen, hiljaisen rukouksen sekä esitelmien merkeissä, unohtamatta
birgittalaissisarten herkullisia paastoaterioita.
|
Dominikaanisia jälkiä Turussa |
|
Päätöskahvit |
Jo perjantaina isä Paul-Dominique oli johdattanut
meidät ensimmäisessä esitelmässään retriitin teemaan, jota syvennettiin
lauantaina ja sunnuntaina yhteensä kolmessa esitelmässä. Rukous on sanoja,
joilla ei kuitenkaan ole vaikutusta ilman meitä itseämme. Sanat tarvitsevat
uskoa ja uskon harjoittamista, uskovan toimintaa. Rukouksessa tärkeää on
läsnäolo, eivät niinkään itse sanat. Jeesus itse on käskenyt meitä pyytämään,
jotta saisimme; koputtamaan, jotta meille avattaisiin. Esitelmissä käsiteltiin
myös erilaisia dominikaanisen rukouksen muotoja, kuten hetkipalvelusta ja
ruusukkoa. Erityishuomiota sai luonnollisesti dominikaanien kyseessä ollen myös
opiskelu, joka on osa rukousta. Se on ennen kaikkea Jumalan sanan ja teologian
opiskelua, joka suuntautuu nimenomaisesti nykyajan tietämättömyydestä johtuvia
epämääräisiä ideoita vastaan, jotka ovat harhaoppien lähde. Opiskelun
tarkoituksena on halu ymmärtää Kirjoituksia paremmin, jotta voisimme jakaa
niistä muillekin (aliis tradere): Kun
yksi etsii, kaikki löytävät. Rukouksen hedelmänä on jumalallinen ilo, joka on
toisenlaista iloa kuin maallinen. Sen saavuttamiseksi voi joutua kulkemaan
henkisen yön läpi, mutta Jumala sallii sen meidän puhdistamiseksemme, jotta saisimme
kokea tuon yliluonnollisen ilon.